perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen aikaa


Palmusunnuntaina oli siis perhejumalanpalvelus, minun hommiini kuului saarnaaminen. Puhelin siitä, että ehkäpä Jeesus tulisi nykypäivänä polkupyörällä, hän kun ei haluaisi pröystäillä helikopterilla tai limusiinikyydillä. Oli kivaa, että saarnaani ja ulosantiani kehuttiin. (:


Kiirastorstaina oli lasten (päiväkerholaisten, päiväkotilaisten ja eskareiden) pääsiäiskirkko. Siellä puhuttiin koko pääsiäisajan tapahtumista, minä olin sielläkin aika paljon äänessä. Lastenohjaajat olivat rakentaneet kirkkoon hienot lavasteet, minun ei tarvinnut kuin käydä Millerissä ostamassa leipää. Oli puoleen hintaan.

Kiirastorstain messu on minun mielestäni yksi hienoimmista jumalanpalveluksista. Kynttilöiden sammuttaminen, alttarin pukeminen mustaan ja ilman urkuja laulaminen on tosi tunnelmallista, ihan tulee kylmät väreet. Minä ja ♥ menimme eilen Aleksanterin kirkkoon, oli hyvä messu. Menimme bussilla, sillä oma automme oli juuri hinattu korjaamolle. Taas. -.- Messun jälkeen käytiin syömässä Flamessa. Minä join jälkiruoaksi Fazerina-drinkin, nam.



Tänään, pitkäperjantaina, en tehnyt muuta kuin vapaapäiväilin. Nukuttiin pitkään, käytiin suihkussa. Pelattiin minun töistä lainaamaa lautapeliä ja tehtiin ruokaa. Illalla käväisin rumputreeneissä, sain melkein yksityisopetusta, kun minun lisäkseni harkoissa oli vain yksi Salla. Kotimatkalla mietin kevätiltojen hyisyyttä. (Onko se edes sana?)




Huomenna junailen Viialaan ja iskä tulee hakemaan minut Kylmikselle. Pääsiäissunnuntaina on töitä mutta juhlaa, messussa on nimittäin lähtösaarna. Kirkonmenojen jälkeen sitten hänen läksiäisjuhlansa. En juurikaan tunne kyseistä heppua, mutta ihan kiva silti ottaa osaa juhlaan. Minulla ei ole kummoisempia työtehtäviä, mutta saanpahan pitää leppoisan työpäivän. Mitä nyt vähän soittelen djembeä kirkossa.

Mutta nyt tutimaan, moikka!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kantti kestää

Viime viikolla oli Aseman koululla ja Kirkonkylän koululla kutosluokkalaisten päihdeoppitunteja. Faktoja, haittoja, asenteita ja sillai. Eilen ja tänään oli sama homma pikku koulujen kutosille Nuutajärjen koululla.

Tänään minua harmitti ensimmäistä kertaa, että tämä nykyinen työ on vain pikkuinen pätkä. Noiden muksujen kanssa nääs olisi kiva olla tekemisissä kauemminkin.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Päivä täynnä rytmiä

Hei nyt tulee tällänen tavallisempi postaus vaihteeks! Nimittäin eilisestä on ihan pakko kertoilla vähän enemmänkin kuin vaan ranskiksilla tai mysteerisillä lauseilla. Eilisestä on jopa vähän asukuviakin, vaikkei ne palvelekaan tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

No mutta asiaan! Tällä viikollahan on ollut Rasismin vastainen viikko, ja Tampereella oli siihen liittyen jos jonkinlaista ohjelmaa. Läheskään kaikesta en ole edes selvillä, hyvä että olin edes jotenkin kärryillä siitä, mitä itse olin järjestämässä. Meidän rumpuryhmä pykäsi kasaan rumpu- ja tanssi-work shopin ja illalla meillä oli keikka Pispalassa. Minun työni meinasi pahasti haitata harrastustoimintaa, sillä alunperin minun olisi pitänyt olla tänä viikonloppua nuorten leirillä. Onneksi/harmi kyllä (riippuu miltä kantilta katsoo) urjalalaiset nuoret eivät aktivoituneet lähtemään rovastikunnalliselle leirille, joten minäkin olin vapaa työvelvoitteistani. Siispä pääsin viettämään yhden kivoimmista päivistä pitkään aikaan!


Päivällä oli siis luvassa jammailua work shopeissa. Oli piristävää olla jonkun eri tyypin opissa, ettei aina sen oman rumpuopen. Meitä tuli opettamaan Maarika ja Isa, he opettivat vähän erilaisia rytmejä, mitä olemme Udokassa soittaneet. Taisivat olla burkina fasolaisia rytmejä. Ihmiset olivat uusia, opetustyylit olivat erilaisia, rytmit olivat uusia. Oikein tervetullutta vaihtelua, ja ehkäpä juuri sen takia nautin soittelemisesta niin paljon, että puolitoista tuntia meni yhdessä hujauksessa. Olisin ihan hyvin voinut rummutella vielä toisen samanmittaisen setin!

Tanssin kanssa olikin sitten vähän eri juttu. :D Oli toki kiva oppia uutta tanssia, mutta jotenkin minuun iski väsymys ja ehkä vähän tympäännyskin. Koitin silti pysytellä muiden tanssijoiden perässä, ja sinnittelin koko session ajan tanssilattialla. :P

Work shop -päivän lopuksi meidän omakin ope pääsi ääneen. Hän piti luennon siitä, miten tanssia/rummutusta/rytmiä käytetään terapia- ja parannuskeinona. Oli mielenkiintoinen aihe, mutta siinä vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo vähän naatti olo, joten asia taisi mennä vähän ohi korvien. Luennolla paras juttu taisikin olla se, että yksi Olivier tuli myös kuuntelemaan. Hän oli Udokassa silloin, kun itse aloitin rumpuharrastuksen, mutta en ole nähnyt häntä piiiiiitkään aikaan. Oli siis tosi kiva nähdä!

.rakkaus.

Häppeningit koululla (olimme siis samalla koululla, jossa meillä on meidän normaalit treenimmekin) loppuivat vähän ennen kuutta, ja sitten suunnistin yhden Jennin tykö. Olen nähnyt Jennin muutaman kerran Udokassa, ja hän kutsui minut kotiinsa meikattavaksi. :P Meidän yhteinen tuttu Khadi opiskelee kosmetologiksi, ja hän tarvitsee kuvia portfolioonsa. Jenni järkkäsi siis illanistujaiset, jonka aikana Khadi meikkaisi paikallaolijat ja ottaisi meikeistä kuvat.

Meikkailujen piti alkaa siinä kuuden maissa, mutta loppujen lopuksi Khadi pääsikin paikalle vasta vähän ennen kahdeksaa. Minun piti ehtiä 20.14-bussiin, joten en ehtinytkään odottaa toisen käsittelyyn pääsyä, vaan piti kammata naama itse. Toisaalta harmi, mutta olipa silti hauska istuskella siellä Jennin luona, turista uusien ihmisten kanssa.


20.14-bussi oli bussi numero 13, ajelin sillä Pispalaan. Tuo ylläoleva rumpukuva on omiaan kuvaamaan sitä fiilistä, mikä minulla siinä vaiheessa oli: Tiesin kyllä, mihin olen menossa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan illan keikasta. Ketkä meistä ovat tulossa soittamaan, mitä me aiotaan soittaa ja mihin aikaan esityksemme oikein olisi. Ajattelin, että kaikki kyllä selviää aikanaan, ja kipsuttelin vaan määränpäähäni, eli Vastavirta-klubin yläkertaan.

Epätietoisuuksista huolimatta illasta tuli upea! Aluksi baarissa oli sellainen epämääräinen tunnelma (pari pöydässänuokkujaa siellä täällä) mutta pikku hiljaa meno alkoi muuttua mukavaksi. Oli kivaa istua udokalaiskavereiden kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia, ja oli erityisen kivaa soittaa. Minusta on ihan mahtavaa, että vaikka mitään keikkalistaa ei olekaan olemassa, esitykset menevät loistavasti läpi omalla painollaan. Niin kävi eilenkin. Soittajat nauttivat, yleisö nautti. Ihan parhautta. (:

Udokan jälkeen esiintyi Hilton Marowa bändeineen. Tykkäsin! Oli tosi kivaa (hmm mulla on käytössä nyt aika mielikuvitoksettomia adjektiiveja, sorry) kuunnella biisejä ja jammailla udokalaistanssijoiden kanssa. Huipuin juttu taisi kuitenkin olla kolmannessa biisissä, kun minäkin pääsin kipuamaan lavalle! Bändin rumpali Zouhair (hän on käynyt joskus Udokassa myös) oli kysynyt meidän esityksemme jälkeen, voisinko tulla soittamaan heidänkin kanssaan. Jee totta kai! En toki ollut ainoa meidän ryhmästä, joka pyydettiin bändin mukaan, mutta ei KAIKKIA pyydetty. Vain kolme. ^^* :DD

Hiltonin ja kumppanien setin jälkeen oli vielä rummuttelua, niin että kuka tahansa sai mennä kokeilemaan djemben soittoa. Oli tosi hienoa katsella, kun tyypit menivät kokeilemaan ja näyttivät nauttivan soittamisesta. Siitä tuli iloiseksi myös.

Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava ilta. Siihen mahtui uusia tuttavuuksia, juttelua, soittoa, tanssia ja naurua. Sai olla ihan vapaasti, mikä onkin ehkä parasta Udokassa. Niiden ihmisten kanssa ei tarvitse esittää mitään, siinä ryhmässä tuntee olonsa kotoisaksi. Minä, Tommi ja Emma-mies lähdimme yhden jälkeen baarista. Veimme rumpumme takaisin koululle ja sitten Tommi heitti Emman ja minut koteihimme. Kello oli puoli kolme, kun pääsin painamaan pääni tyynyyn. Vähän jännitti, miten jaksan neljän ja puolen tunnin päästä herätä töihin, mutta yllätyksekseni heräsin pirteänä jo seitsemältä, vaikka herätyskello olisi soinut vasta puoli kahdeksan! Ajomatka töihin meni tosi hyvin, haukottelinkin vain kerran. Töissä oli perhejumis, jossa minä saarnasin. Mutta ei siitä nyt enempää, laitan vielä niitä asukuvia ja sitten sanon moro!

toppi (H&M) - kirppis
farkut - Lindex
huivi - H&M

tämmönen oli siis koko asu...

...tämmönen topin yläreuna...

...tämmöset värit...

...ja tämmönen keikkafiilis

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ei ole mitään päällepantavaa

a) koska vaatekaapissani ei ole mitään kivoja vaatteita (yritin etsiä huomiselle - oho tai tänpäiväselle, nythän on jo lauantai - keikalle jotakin vinkkiä pukeutumisen suhteen vanhoista valokuvista. ihan hyvä idea muuten, mutta en omista niissä kuvissa olevia vaatteita enää!)

tai

b) koska olen paisunut kuin pullataikina :/

torstai 21. maaliskuuta 2013

Tänä vuonna olen lukenut...

Sophie Kinsella: Shopaholic abroad
-Ostin joskus tätä ihanaa hömppää alkuperäiskielellään kirppikseltä, ajattelin että kerään koko sarjan itselleni. Kirjastosta saa lainattua suomenkieliset kirjat, joten on kivempi omistaa englanninkieliset opukset. Himoshoppailija-sarja on jotakin ihanan hulvatonta!

Paolo Coelho: Alkemisti
-Olen siis yrittänyt pikku hiljaa elvyttää kauan poissa olleen lukuharrastukseni jälleen henkiin. Viime vuoden puolella kykenin niinkin korkeakulttuurisiin lukukokemuksiin kuin Harry Potterit ja nuo Himoshoppaajat. Jossakin vaiheessa oli pakko koittaa siirtyä vähän vakavampaan kirjallisuuteen, ja ajattelin kokeilla Alkemistia. Sitähän on kovasti kehuttu, olen ymmärtänyt että kuuluu yleissivistykseen lukea tämä ihmeellinen teos. No, luin. Enkä kyllä ymmärrä, mikä siinä on niin hienoa. Ehkä proosanestetiikantajuni on jotenkin alkeellinen. Tai sitten minulla oli liian korkeat odotukset. Niin tai näin, en voi sanoa yhtyväni muiden hehkutuksiin. Ajattelin kuitenkin antaa Coelholle toisen mahdollisuuden, lainattujen kirjojen pinossa odottaa joku toinen hänen teoksensa. En nyt muista, mikä.

Patrick Süskind: Parfyymi - erään murhaajan tarina
-Olen joskus nähnyt tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, ja se oli outoudessaan todella mielenkiintoinen. Kerran kirjastossa kierrellessäni tarina putkahti mieleeni, ja ajattelin että haluaisin lukea sen. Parfyymi sopi oikein hyvin tähän lukemisenelvyttämisprojektiini, sillä ajattelin että voisi olla helpompi lukea jotakin sellaista, joka on entuudestaan tuttua. Tietenkin siinä on vaarana se, että tarina olisi elokuvana parempi ja kirjana pettymys. Myös se olisi voinut olla haitta, että elokuvan henkilöt ja kohtaukset ohjailisivat mielikuvia liikaa. Elokuvan näkemisestä oli kuitenkin sen verran kauan, etten muistanut mitään tarkkoja yksityiskohtia. Ja vaikka olisinkin muistanut, en usko, että se olisi haitannut, sillä kirja oli kirjoitettu niin kauniilla ja kuvailevalla kielellä, että se synnytti pakostikin uudet kuvat mielikuvitukseen. Tästä kirjasta pidin todella paljon.

Plum Sykes: Manhattanin blondit
-Kyllähän sitä hömppääkin aina välillä kaipaa, vaikka olisikin päättänyt sivistää itseään vakavammalla kirjallisuudella. Nappasin Manhattanin blondit kirjastosta kun ajattelin, että se on varmaankin jotakin sukua Himoshoppailijoille. Olihan se, mutta eipä se minua juurikaan sytyttänyt. Luin kyllä kirjan loppuun, mutta se ei yltänyt odotuksieni tasolle. Ihan leppoisaa luettavaa, mutta jotenkin paljon teennäisemmän oloista kuin ne Himoshoppaajat.

Chris Cleave: Little Been tarina
-Kirjan iloisenvärinen kansi kiinnitti huomioni, ja takakannessa mainittiin sana "nigerialaistyttö". Silmäilin takakansitekstiä ja päätin ottaa kirjan luettavaksi. Tarina osoittautui ihan erilaiseksi, miksi sen olin ajatellut, mutta pidin kirjasta paljon. Luulin, että Little Been tarina kertoo Nigerian ja Englannin sekoituksesta jonkun nuoren jokapäiväisessä, normaalissa elämässä, mutta tarina osoittautuikin paljon rankemmaksi. Se oli koukuttava ja luinkin kirjan loppuun aika nopeasti. (sitä paitsi sen palautuspäivä oli ihan juuri, enkä voinut uusia lainaa, koska kirja oli varattu :P )

Olen ylpeä, että olen saanut irrottauduttua telkkarin ja tietokoneen vallasta edes sen verran, että olen saanut luettua noinkin monta kirjaa tämän vuoden puolella. Jee! 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Oho, viikko on puolessa välissä jo!

Vietin synttäriäni paitsi töissä, myös aikuisten kokkikerhossa. Minä ja parini (joku Ulla) tehtiin avocadokeittoa, lisäksi ryhmäläiset kokkailivat salaatteja, pitaleipää, juustokakkua, marjalassia ja maitoteetä. Oli etnisen ruoan kokkikerho, nääs. Sillä aikaa ♥ juhli synttäriäni toisaalla, kaljotteli kaveriensa kanssa. :D

Kun tulin kotiin kokkikerhosta, minua odottivat kivat lahjat. Kämppikseltä oli tullut posti, jossa oli (mummo)kortin lisäksi ihhiksiä tarroja, söpö kissapinssi ja kivat lintukorvikset. Yhdeltä lukiokaveriltakin oli tullut postia, osu sopivasti synttäripäivälle. Kirjekuoresta löytyi vallan söpöset virkatut korvikset, very nice! Trendin tilaajalahjakin tuli parahiksi synttäripäivänä, se oli sellainen musta lompakko.


♥ oli ostanut minulle kellon. Olen joskus puhunut sellaisesta, mutta punaisesta. Oli kuulemma koittanut etsiä punaista, muttei ollut löytynyt. Tämä punertavan rusehtavan krokotiilikuosinen kello onkin ehkä hienompi. Axcent, leveä. (:

Eilen oli töitä vaan. Koululaisten kerhoissa muovailtiin muovailuvahalla. Olin miettinyt, että onkohan se liian lapsellinen tekeminen, mutta siitähän tykättiin ihan hulluna. Oli kyllä kivaa muovailla. Illalla oli väsy.

Tänäänkin on ollut aika väsy töiden jälkeen. Päivällä jatkettiin kutosluokkalaisten päihde"valistus"viikkoa, ihan leppoisaa työtä siis. Kohta pitää mennä maate.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tänään olen ekaa kertaa ikinä 25-vuotias

Tältä näytin 5-veenä:


Awws päivänkakkara(klipsi)korvikset. Toi ponipaita on tosi ihana. En muista, tykkäsinkö siitä pienenä, mutta nyt olisi huippua, jos se olisi tallella. Vaan eipä ole :c


Eipä paljon hymyilyttänyt.

Tämmönen naama oli 15-vuotiaana:


En ole ikinä pitänyt tästä 9-luokan koulukuvasta, inhottaa kun hiukset ovat noin. Ja jotenkin koko naama näyttää valuvan jonnekin suuntaan :D Eipä näemmä hymyilyttänyt 15-vuotiaanakaan. :P

Katotaan, kuinka paljon hymyilen 25-vuotiaana. Vuosi aikaa. ^^*


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ja illalla näkyi revontulia

Marianpäivä

Tänään oli yhden työkaverin lähtösaarna. Messun jälkeen kirkkomakkaraa, -kahvia ja lähtöjuhla. Oli kiva tavata tämä työkaveri, harmi ettei ehditty tutustua.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tänään

Työkalenterissa luki "Kahden keikka". Se oli pariskuntien retki Tampereelle.

*Ensin käytiin sotimassa Megazonessa. Oli jännää, hauskaa ja hikistyttävää. Punainen joukkue (jossa olin) voitti, jiphuu! Ja mikä parasta, yksilöpisteissä sijoitukseni oli kaksi sijaa parempi kuin ♥:n. Minä olin neljäntoista tyypin porukassa seitsemäs, wow. :D

*Taistelujen jälkeen mentiin syömään Plevnan ravintolaan. Ruoat oli varattu etukäteen, minä olin tilannut vuohenjuustobroileria. NAM. Ja jälkiruoaksi suklaakakkua. NAM. Oltiin sovittu ♥:n kanssa, että jaetaan molempien jälkkärit kahteen osaan, joten sain myös pekaanipähkinäjuustokakkua. Nam. Plevnan sima oli myös nam.

* Kun massut oli täynnä, käppäilimme Vapriikkiin. Kiersimme mielenkiintoisen muumionäyttelyn ja kivan lintunäyttelyn (siellä oli karaokekin, minä ja ♥ lauloimme kolme biisiä per naama), sitten menimme aika nopsasti jääkiekkonäyttelyn läpi, syvennyimme vähän enemmän lelu- ja eläinnäyttelyihin. ♥ tutkiskeli innovaationäyttelyä, minua se ei oikein kiinnostanut. Lopuksi vilkaisimme nopeasti Tampere-näyttelyt ja kävimme museokaupassa. Pari tuntia hurahti aika vauhdilla. (Kirjoitanko vielä kerran "näyttely"? Näyttely.)

Museosta lähdettiin kotia kohti, muut tyypit lähtivät bussilla Urjalaan. Eli heidän kotiin. Oli ihan tosi kiva päivä. Nyt väsyttää, on ihan vain rentoilun aika. Sauna on lämpeemässä, telkkarista tulee tunnin päästä Toy Story 3.

Eilen

1999 - 2013

Nuku rauhassa, pikku kisuli

torstai 14. maaliskuuta 2013

Eilen koukkasin töistä lähtiessäni kotikodin kautta. Vaihdoin istumaan pelkääjänpaikalle, sisko istui ratin taakse. Perään lähti toinen auto, jossa oli iskä ja äiti.

Matka meni mukavasti, siskon kanssa jutustellen ♥. Aamullisista ronkkimisista ja muista jutuista.

Tampereella oli äitin ja sikän pikapikavisiitti, niiden telkkari lähti niiden mukaan.

Tänään oli pitkä päivä: aamunavaus, lammashartaus perhekerhossa, naputinaputikonejuttuja, kinkerit, lisää naputinaputinaputtelua, apteekissa käyminen ja järjestöjen puheenjohtajien (joka en itse kuitenkaan ole) koulutus varainkeruusta. Nyt väsyttäis. Onneksi huomenna on vapaata.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tänään meidän tettiläinen oli mun hoteissa. Kerholaisten kanssa hepuloitiin ja puhuttiin Urjalan murteesta.

Sain äitiltä kakkulehden synttärilahjaks. Näin siskon.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Maanantaina

Shoppailin
-lasinpesunestettä (15 l)
-suihkugeeliä ja shampoota (yht. 5 plo)
-suuvettä (3 plo)
-TUOKSUVIA roskakasseja
-ja jotakin muuta pientä kivaa

Tein smoothien
-mustikoita
-vadelmia
-mango-Pilttiä
-banaani
-appelsiinimehua
-hunajaa
-kaurahiutaleita

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sunnuntain työpäivä

Työmatkalla taistelua kiinni menevien silmien kanssa

Raamatullista ruokaa

ja taas ne väkisin sulkeutuvat silmät

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vieraalla maaperällä

kirkumista, tyttöhysteriaa, pinkkiä ja kuppikakkuja

varsin kelpo naistenpäivä

torstai 7. maaliskuuta 2013

Tämä torstai on minulle perjantai

Maakuntamatkailua, tällä kertaa Halkivahassa. Aurinko paistoi kivasti hangissa, ajelin hissukseen.

Työpäivä jatkuu vielä yhdellä palaverilla.

Kun pääsen kotiin, pitää pakata.

Sitten alkaa viikonloppu!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kävin Nuutajärvellä pitämässä aamuhartautta. Kun tulin takaisin ysitielle, teki mieli kääntyä Turkuun päin eikä mennä Urjalaan. Olisi ollut kiva vain ajella. Maltoin mieleni ja menin kiltisti töihin.

Sain kitaraani uudet kielet, laitoin soittimen soittokuntoon. Ihmeellistä, miten hyvin lihasmuisti toimii. Meidän asunnossa soi ylistyslaulut.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Sähläystä kerrakseen

Minä katkaisin kielen uudesta kitarasta heti ostopäivänä. 
unohti avaimet kotiin lähtiessään kouluun.
Saipahan sitten yökyläillä kaverin tykönä, kerta minä yövyin kotonakotona.
Nyt on kaikki siellä missä pitääkin.

Ja kolmosluokkalaiset tytöt tykkäsivät levyraadissa eniten Mooseksen parrasta.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Blogimietiskelyoivallus

Lauantaina junassa mietiskelin tätä blogiani. En ole kauheasti saanut kirjoiteltua. Kamerattomuus (nyt tosin olen saanut kamerani jo takaisin) ja pimeys on hankaloittanut kuvien ottamista, eikä esimerkiksi asukuvien ottaminen ole edes hirveästi houkuttanut, kun parhaiten istuva vaate on ehkä pussilakana. Pelkkiä tekstipostauksia ei ole viitsinyt kirjoittaa, kun ne näyttävät niin masentavilta. Takaraivossa huutelee ajatus siitä, että pitäisi saada kirjoitettua, ja mitä kauemmin on postaamatta, sitä enemmän otan siitä paineita.

Silti en raaskisi ihan kokonaan hävittääkään blogiani, onhan se nyt kiva olla joku muistojenmerkitsemispaikka, kun en enää kirjoita päiväkirjaakaan.

Junassa muistin irc-gallerian "päiväkirjani". Sinne kirjoittelin lähes päivittäin parilla lauseella päivän tapahtumista ja tunnelmista. Mietin, että voisin kokeilla samantyyppistä kirjoittelua blogissani. Istun joka tapauksessa päivittäin koneella, joten ihan hyvin voisin kirjautua sisään blogiini ja kirjoittaa muutaman sanan. Ilman, että kirjoittamiseen tarvitsisi mitenkään erityisesti ryhtyä. Ilman, että tarvitsisi stressata kuvista tai niiden puutteesta, ilman että tarvitsisi sählätä muistikortin kanssa.

Täten aloitan operaatio Ryhdistäydy blogin kanssa...n. Koitan saada useammin rustattua jotakin. Kertoa kuulumisia, merkitä muistiin juttuja, kenties linkittää lauluja tai jotakin. Itselleni, lukijoille. Saa nähdä, miten tämän tavoitteen kanssa käy.

Ensimmäinen pikkupostaus: "Tänään ei tehnyt mieli lähteä töihin. Suussa maistuu liimalta."

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Iihanat somelaiset muijat Helsingissä

(Hmm oli siellä jotain äijiäkin)

Moi. Eilen oli ihan huippumuksa päivä! Vaikka se alkoikin laittoman aikaisella herätyksellä (siihen nähden, että oli sentään vapaapäivä) ja juna-asemalle hiippailemisella jo kahdeksan jälkeen. ♥ onneksi heitti minut asemalle, joten ei tarvinnut kikkailla bussin kanssa, vaan pääsin ihan ovelle asti autolla. Asemalla ostin lipun Helsinkiin menevään taajamajunaan ja kipaisin Ärrältä kahvin mukaan.

Junassa hokasin, että olisi voinut ottaa kuulokkeet mukaan, että olisi voinut kuunnella musiikkia matkan aikana. En kuitenkaan ollut muistanut, joten matka meni ilman musaa. Ehkä ihan hyvä, koska nyt mietiskelin kaikkia ihme juttuja, ja sain jopa yhden oivalluksen blogiini liittyen. Täytyy muistaa kertoa siitä pikapuoliin. (:

Helsingissä odottelin vähän aikaa, että Saara ja Jani saapuisivat asemalle päin, ja kun olin kohdannut heidät, kipitimme Forumiin. Siellä pyörimme kaupoissa ja juorusimme. Tai siis juttelimme kuulumisia, tietenkin. (: Jossakin vaiheessa Annikin liittyi seuraan, ja oli jo kahviaika. Suuntasimme siis Picniciin kahvittelemaan. Tosin Jani oli meistä ainoa, joka osti kahvia. Me muut ryystimme namskuja smoothieita.

Kun oltiin saatu istuskeltua sopivan kauan kahvilassa, Anni jotkoi matkaansa töihin ja me muut vaihdoimme osoitetta Kampin puolelle. Pyörittiin vähän aikaa kaupoissa, katseltiin ihmisiä ja jutskailtiin lisää. Ei niinkään shoppailtu, mutta eipä se kai ollut tarkoituskaan. Minullahan on vielä se vaatteidenostolakko (olenkohan maininnut siitä täällä..?), joten shoppailut rajoittuivat kymmenen postikortin satsiin. :D Sen sijaan keskityimme syömiseen. :P

Olimme sopineet Tiinan kanssa, että menisimme kahden maissa syömään. Treffattiin Tiina Kampissa ja päätimme mennä testaamaan Memphisin ruokalistaa. Jouduimme ihan pikkuisen aikaa odottelemaan, että saisimme itsellemme pöydän, mutta ihan kohtuullisen ajan päästä pääsimmekin istumaan. Jokainen meistä valkkasi eri annoksen, minä söin grillilistalta halloumijuustokanaa. En ollut ennen maistanut halloumijuustoa, mutta ainakin tuossa annoksessa se oli hyvää. Ruoan kanssa siemailin raikasta mojitoa. Ruoka-annos oli kaiketi ihan sopivan kokoinen, sillä sen jälkeen olisi vielä jaksanut syödä jälkkäriäkin. Päätimme kuitenkin ottaa laskut ja mennä katsomaan jälkisyömistä jostakin muualta. Jälkkäripaikaksi löysimme Spice Icen ja Arnold'sin. :D Muut ottivat jätskiä, minä mussutin sellaisen vaniljatäytteisen, limekuorrutteisen sydänmunkin.

Mässäilyiden jälkeen Tiina jäi muuhun porukkaan, ja minä, Saara ja Jani lähdimme hotellille. Saara oli varannut itselleen ja Janille huoneen, ja ajattelimme mennä sinne hieman hengähtämään. Ja valmistautumaan päivän "pääaktiviteettia" varten. Nimittäin voitin pari viikkoa sitten arvonnasta liput Putouksen Unicef-jakson kuvauksiin, ja olimme Saaran kanssa menossa viettämään iltaa sinne. Ennen Putous-iltaa kuitenkin oli hetki aikaa löhöillä, kammata naamaa ja koittaa ottaa julkaisun kestäviä kaverikuvia. Onnistui niistä edes yksi.


Kuuden maissa Jani lähti heittämään meitä Maikkarin Filmihallille. Paikka löytyi aika helposti ja siellä päästiin sisään - kunhan meidän nimet oli löydetty ovimiehen listasta - johonkin eteiseen. Eteisessä odotellessa olisi saanut hörppiä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia (limsaa, siideriä, Skumppaa, olutta), mutta päätimme olla hörpiskelemättä, ettei sitten tarvitse juosta vessassa kesken kuvausten. :D

Eteinen täyttyi pikku hiljaa ihmisistä, ja jossain vaiheessa siellä alkoi olla niin tiivis tunnelma, että ahtaanpaikankammosta kärsiviä tyyppejä olisi voinut alkaa ahdistaa. Vihdoin pääsimme sisälle studioon ja saimme nähdä sen paikan, jossa Putouksen sketsihahmot ovat hörhöilleet jo aika monta viikkoa. Vaikka osasimme tietenkin odottaa, että paikka näyttäisi pienemmältä livenä kuin telkkarista katsottuna, ainakin minä yllätyin siitä, kuinka pienessä tilassa koko homma tapahtuukaan. Studion lattia oli jaettu tavallaan kahteen osaan: oli se "päälava", jonne hahmot aina kutsutaan, ja toinen osa, jossa kuvataan viikkokatsaus ja kaikki muut sketsit.



Kun ihmiset olivat löytäneet itselleen istumapaikat (joillekin oli varatut paikat, jotkut menivät istumaan missä vain oli vapaata), "lattia-Mikko" antoi yleisölle vähän ohjeita, miten pitää toimia, ja miten ei pidä tehdä. Näyttelijät tulivat näyttäytymään, ja vielä ennen lähetyksen alkua sai jutustella vieruskavereiden kanssa, ottaa kuvia (tyhjästä) studiosta ja siemailla juomia. Odotimme innolla lähetyksen alkua, sillä tietenkin oli mielenkiintoista nähdä, mitä suorassa lähetyksessä tapahtuu.

Ainakin oli paljon aplodeerausta. Studiossa tuli jopa aika kuuma, kun valot lämmittivät ja piti taputtaa ja hurrata mahdollisimman iloisesti. Kuumuus ei kuitenkaan haitannut, kun piti keskittyä seuraamaan lähetystä. Oli tosi hauskaa nähdä paikanpäällä, miten lavasteita vaihdettiin, näyttelijät juoksentelivat paikasta toiseen ja kameramiehet siirtelivät kameroita eri paikkoihin. Tosi mielenkiintoista.

Ja hauskaa. Poskiin alkoi kyllä jossakin vaiheessa sattua, kun koko ajan oli naama jossakin ihme virneessä. Ja yllätystehtävän - uusien sketsihahmojen keksimisen - aikana minua nauratti niin paljon, että vesi valui silmistä. Välillä vaan naurattaa niin paljon, että pitää oikein pinnistellä, ettei ulvahda itkemään. :D Ehkä oli ihan hyvä, että pääsimme seuraamaan Unicef-jaksoa: jos olisimme olleet katsomassa tavallista Putous-jaksoa, ehkä olisin pissinyt pöksyihini, kun olisi ollut liian hulvatonta. Nyt pelleilyn katkaisi välillä maailmalla kuvatut klipit, jotka olivat melkoisen vakavia.

Puolitoista tuntia meni tosi nopeasti.  Jopa mainoskatkot hurahtivat ohi tosi nopsaan, toisin kuin kotona. No, kotona olisikin joutunut katsomaan mainoksia, mutta nyt sai seurata lavasteiden siirtelyä tai ihan vain keskittyä nauttimaan tunnelmasta. Ja olihan se ihan kiva, ettei itse tarvinnut pomppia jääkaapille, vaan pari tyttöä kiikuttivat yleisölle juomia. (:


Kun lähetys loppui, studiosta piti ulostautua aika heti, koska lavasteita, valoja sun muita alettiin heti purkaa. Jäimme Saaran ja monen muun kanssa norkoilemaan eteiseen vähäksi aikaa siinä toivossa, että näyttelijät olisivat tulleet jakamaan nimmareita. Emme kuitenkaan jaksaneet odotella kovin kauaa, vaan päätimme jatkaa matkaamme. Jani tuli hakemaan meitä, ja ennen kuin hän ja Saara menivät takaisin hotellille, he heittivät minut asemalle. Olikin hyvä ajoitus, sillä noin viiden minuutin päästä asemalle saapumisestani juna Tampereelle lähti raiteelta neljä. Ehdin siis ostaa lipun ja etsiytyä oikealle laiturille.

Junaan päästyäni olin aika naatti, mutta tosi hyvällä tuulella. Vaihdoin junaa Riihimäellä ja lopulta olin Tampereella puoli kahdentoista jälkeen. ♥ tuli hakemaan minut kotiin ja painuimme pehkuihin. Ihan heti en silti malttanut alkaa nukkua, vaan oli vielä kerrottava kivasta päivästä ja käydä läpi, mitä kaikkea sen aikana ehtikään tapahtua. Äsken katsoin eilisen Putouksen ♥:n kanssa ja selostin samalla, mitä missäkin kohdassa tapahtui kameroiden takana. :D

Sellaista tänä viikonloppuna, viikon päästä on luvassa eri jutut. Moikka!