Lintsillä on aina hauskaa niin...!

(Kun mennä voit sä ihmevempaimiin*.)

Heipsan! Sain äsken siirrettyä Kämppiksen lähettämät kuvat sähköpostista tietokoneelle, ja ajattelin samaan syssyyn satuilla hieman siitä, mitä tapahtui viikko sitten lauantaina. Kämppis oli silloin Helsingissä, ja totta kai oli sovitettava aikataulut niin, että ehtisimme nähdä!

Kämppis oli ilmaissut mieleitekonsa kuvien ottamiseen, ja minulle oli tullut metrolla ajellessa mieleen, että Lintsi voisi olla kiva paikka hengailemiseen ja ehkä kuvien räpsimiseen. Niinpä kysäisimme Rautatieaseman (siellä treffasimme) infokopista, millä ratikalla Lintsille pääsisi, ja infotädin neuvon mukaisesti asetuimme odottamaan 3B-ratikkaa.

Raitiovaunu oli aika täynnä, mutta ihan hyvin saimme silti kuulumisien vaihtamisen aluilleen. Monen muun matkustajan tapaan jäimme kyydistä Vallilan pysäkillä, ja jäimme sitten hetkeksi katselemaan ympärillemme. Pysäkin vieressä olevalla kirkolla sattui olemaan jokin Löytökoirapäivä, joten päätimme vähän pyörähtää katsomassa, mitä siellä on tarjolla. Vilkaisimme parit myyntipöydät pikaisesti, mutta käännyimme takaisin intsin suuntaan aika pian. Löytökoirapäivän saldo: Kanan bongaus. Eli tapahtumaa juonsi se räppäri-Kana, jonka tosin luulin olevan jo ihan unohdettu. Ainakin itse olin jättänyt kyseisen julkimon unholaan.

Vaan sitten kipusimme Linnanmäelle ja Kämppis etsi jotakin, jolla täyttää kupunsa. Juttelu jatkui ranskalaisten ääressä, ja oli ihana havahtua siihen tunteeseen, että vaikka viime tapaamisesta onkin jo aikaa, oli kuin olisimme olleet yhteydessä ihan koko ajan. Se on kai sitä ystävyyttä, jolle välimatka ei tee hallaa. (:

*Meillä ei siis ollut edes aikomusta riekkua laitteissa, vaan sen sijaan fiilistelimme Lintsin tunnelmaa käveleksimällä ympäriinsä ja ottamalla vähän kuvia:

Toteemipaalu oli ensin oikein kiva, mutta en tykännytkään siitä enää, kun huomasin alimman hahmon näyttävän liikaa taikurin hatussa muotoaan muuttaneelta Muumipeikolta. :c

Tuijotus-/irvistyskilpailu?

ö_O <")

...niin että onneksi se sisäinen kauneus on tärkeintä. (:

Minun Lintsi-ruokavaliooni kuului sillä kerralla vain hattara, sillä olin aikeissa syödä vasta kämpillä. Sokerin voimalla jaksoikin ihan hyvin hengailla pari tuntia, mutta jotenkin kyseinen höttöherkku oli tosi vaikea syödä! Ihan kuin ennen hattaraa olisi voinut syödä niin, että repii kokonaisesta sokeripilvestä pienempiä suupaloja? Tämä yksilö taisi olla jotenkin tiiviimpi kuin aikaisemmat hattaratuttavuuteni, sillä tuollainen toimintamalli ei onnistunut. Täytyi sitten yrittää ihan vain suoraan siitä kokonaisesta...



Kaiken lisäksi istuskelimme jonkun suihkulähteen lähellä, ja siitä lenteli tuulen mukana vesipisaroita hattarani päälle. Joten sokeri alkoi sulaa aikamoiseksi tahmaksi. Se toimi hyvänä kärpäsansana (yäk) ja ilmeisesti sillä olisi voinut suorittaa jonkinlaisen sokeroinnin. Ainakin vaatteeni olivat melkoisen mageita hattaran syömisen jälkeen! :D

...ai mikä ihmeen sokerihumala? :PP

Parin tunnin Lintsi-hengailun jälkeen oli aika lähteä takaisin keskustaan. Kämppiksellä oli treffiä muiden kavereiden kanssa, ja minulla oli vielä vähän pakkailtavaa, ennen kuin lähtisimme Pirkan maille ♥:n kanssa. Ratikkamatkalla oli vielä aikaa turistikuvailla.

Oli kyllä vallan mukava näkeminen, toivottavasti ehtisimme treffailemaan taas pian! Nyt on kuitenkin taas toiset kuviot, sillä tämä lähtisi nyt sinne musaopistopaikkaan. Roudaamaan taas rumpuja. mOikka!