tiistai 18. elokuuta 2009

Intiaanisyksy

Mietin, että oman pukeutumistyylin löytäminen on ollut vähän vaarallista. Kun tietää, millaisissa vaatteissa viihtyy ja näyttää hyvältä, on kiva ostaa vaatteita. Välillä liiankin kiva. Yksi ystäväni on nyt parina kautena (kun eikös muoti jakaudu kausiin, niihin joissa kauppoihin vaihdetaan uudet tuotteet vanhojen tilalle?) valitellut, että ei löydä mitään kivoja vaatteita, kun kaupat ovat täynnä vain minun näköisiäni vaatteita. Olen huomannut ne minun näköiseni. Olen huomannut ne niin hyvin, että kesänkin aikana vaatekaappiini löysi tiensä monta ihanaa paitaa.

Syksynkin vaatetarjonnan olen huomannut. Elloksen kuvastossa ainakin joka toinen paita/mekko/tunika olisi enemmänkin kuin kelvannut minulle, samoin Lindexin rekit olivat täynnä ihania vaatekappaleita. Onneksi normaalihintaiset vaatteet ovat mielestäni liian kalliita. Onneksi on niin paljon ihania vaatteita, että en osaisi päättää, minkä ostan.

Minun katseeni hakeutuu nykyisin intiaanitunnelmaisiin vaatteisiin. Minun tekisi mieleni kulkea kirjotuissa mekoissa ja koristella hiukseni sulilla ja helmillä. Jos nyt ostaisin kengät, pitäisi niiden olla konjakinruskeat mokkasiinit. Myös rautatieaseman asematunnelin Intian basaarin vaatteet ja korut ovat keränneet minun katseeni ja hypistelyni useaan kertaan. Ohut puuvilla ja kauniit värit viehättävät, vievät ajatukset vapauteen ja rentoon oloon. Tänä kesänä olen kiinnittänyt enemmän huomiota afrikkalastyyppisiin koruihin ja vaatteisiin, tahtonut ne kaikki.

Tänään olisin voinut kirjoittaa jostakin syvällisemmästä. Rukouksesta, psykologisista oivalluksistani tai siitä kun tapasin sellaisia ystäviä, joita en ollut nähnyt ikuisuuksiin. Päädyin kuitenkin jäämään pinnalle, enkä jaksa kovin pitkää pätkää kirjoittaa siitä. Olisin halunnut tähän kuvaksi kollaasin syksyn herkullisista vaatteista, mutta päädyinkin toiseen ratkaisuun.

Ei kommentteja: